Voiko mielenosoituksilla muuttaa maailmaa?
Viime viikonlopun torikokoukset toivat Suomeenkin täällä Espanjassa jo keväällä nousseen protestiliikkeen. Espanjaa useammin Suomessa tosin viitataan englanninkieliseen maailmaan ja etenkin Yhdysvaltain Occupy Wall Street -liikkeeseen.
Ilmiö on sen verran uusi, ettei siitä keskustelemiseen oikein ole käsitteitä. Espanjaksi protestoijia kutsutaan nimellä indignados, eli suomeksi suuttuneet tai närkästyneet. Horisontaalinen liike ei rakennu hierarkkisesti, vaan pyrkii saavuttamaan massakokousten avulla kollektiivisen älyn. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kansankokouksissa keskustellaan asioista, kunnes yhteisymmärrys asioista löytyy.
Suomen poliittinen kulttuuri on hyvin organisaatiokeskeinen. Itsekin koin Suomessa virallisen politiikan luontevammaksi vaikutuskanavaksi kuin niin sanotun ulkoparlamentaarisen toiminnan. Virallisenkin politiikan olisi silti hyvä herkistää kuulonsa myös epäviralliselle politiikalle - täydellisessä demokratiassa koko vastakkainasettelun pitäisi olla turha.
Aiheen vieraus näkyy myös journalismissa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat veti mutkia suoriksi väittäen sosiologi Zygmunt Baumanin lytänneen protestit "silkkana tunteena vailla järkeä". HS:n siteeraamassa haastattelussa kuitenkin käy ilmi, että Bauman puolustaa protestoijien näkemyksiä, mutta arvelee spontaanin liikkeen mahdollisesti hiipuvan yhtä arvaamatta kuin on noussutkin.
Espanjassa joukkokokouset vaativat todellista demokratiaa. Monet vaatimuksista, kuten pitkistä listoista luopuminen vaaleissa ovat Suomessa jo todellisuutta. Siksi Suomen järjestelmää voikin pitää varsin demokraattisena, joskin vuoden 2007 eduskuntavaaleista tuttu "maksullinen arvovaikuttaminen" on nakertanut täälläkin demokratian uskottavuutta.
Globaali järjestelmä on kuitenkin kaukana demokratiasta. Suomi on pieni maa ja siksi todellinen demokratia täälläkin vaatii demokraattisempaa maailmaa. Talouselämä toimii globaalisti, mutta demokratia ei yllä sinne. Nyt nähty liikehdintä yrittää rakentaa rajat ylittävää kansalaisvoimaa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Espanjaa useammin Suomessa tosin viitataan englanninkieliseen maailmaan ja etenkin Yhdysvaltain Occupy Wall Street -liikkeeseen.
Ilmiö on sen verran uusi, ettei siitä keskustelemiseen oikein ole käsitteitä."
Ilmiö on kyllä tervetullut. Se on ilmeisesti alkutekijöissään, mutta syntynyt siitä vitutuksesta, joka meitä kaikkia suomalaisiakin vatuttaa.
RahanOMISTAJIEN ikuinen valta oikeudenmukaisuutta vastaan.
Otsikko vesittää mahdollisuuden muutokseen: "Voiko mielenosoituksilla muuttaa maailmaa?"
Ei voi. Tiedämme, että muutokseen tarvitaan luoteja.
RahanOMISTAJILLA niitä riittää,- ja niiden herkkyys käyttää niitä on herkkä.
MUTTA, niitä tarvitaan myös muutosta haluavilta, sen on historia opettanut......-Ja, se on myös tuonut tulosta.
Valitettavasti.........-Siis, ei se tulos.
Ikävä kyllä Suomessa on vähän ns.rikkaita vanhan kliseisen kymmenen perheen laulujen ym. muodossa.Eniten mua ottaa päähän tämä Tsaarinaikaikainen byrokratia ja siitä "ilmaisen" leipänsä poliitikkojen ohella repivä eliitti,siis omasta mielestään kansan yläpuolella olevat pintaliitäjät.Persaukiset päättäjät jotka jakavat verorahoja kuin omiaan hyvä veli/sisko säätiöissään ja täysin poliitikkojen hallinnassa olevan "uhkapeli" monopolin RAY:N kassasta ym.omien etupiiriensä tarpeisiin..Tuli mieleen vanha hokema:Toverit toverit jaetaan kiväärit...En kannata kommunismia missään muodossa,kapitalismin ja sosialismin välistä täytyisi löytää se yksiittäisen ihmisen elämän laatua ja maapalloa suojaava elämänmuoto ilman aseita.Jatkuvaan talouden kasvuun ja voittojen maksimointiin perustuva maailma tällä kasvavalla väestömäärällä ja nälkiintyvillä maanosilla löytää jo laskennallisestikin tiensä pään. Ikävä kyllä se tuskin minun elinaikanani löytyy.Mutta mielipiteitään saa tuoda esiin voimallisestikin kun puhe ja kirjoittelu täällä netissäkin on melkoisen tyhjänpäiväistä.Joskus tuntuu että netti on meilläkin auttanut turhautumisen purkautumisen sanalliseen ilmaisuun tyytymiseen.Nyt tosin voisi "päättäjätkin" alkaa haistelemaan tunnelmia yli rajojen,muuten ilman isoja muutoksia tämä nykyinen meno räjähtää käsiin ennenpitkää.Tulee jonkin asteinen "uusjako" taas...
Puhut Demokratiasta ikäänkuin jostakin ”pyhästä kirjasta” ja todellisuudessa itse ideology, Demokratia on, kuten kaikki ideologit ovat, pelkkiä ajatuksen luomia pilvilinnoja. Ihminen on elänyt noissa ”linnoissa” tuhansia vuosia ja aina joutunut lähtemään sieltä kipin-kapin kun todellisuus on tullut liian lähelle. Olemme tuossa ”liian lähellä” tilanteessa taas kerran ja kuten aina, nytkään siitä ei ole pakoa. Mieleosoitukset ovat suvua ilman tulta ja kuten aina savusta määrätyssä lämpötilassa syntyy liekki joka tuhoaa kaiken lähiympäristössään olevan. Sellaisena kuin tunnemme nykymaailman psyken nykyhetkessä, siitä tulesta mikä on tekeillä, ei mikään valtio eikä yhteiskunta ei ole tarpeeksi kaukana välttääkseen sen seurauksia.
Zygmunt Bauman edustaa selkeää näkemiskykyä, mikä on mahdollista vain olematta mihinkään ideologiseen pyörteiseen kahlittuna. Sanoessaan protestoijista, ”silkkaa tunnetta vailla järkeä”, on paljon lähempänä totuutta kuin minkään protestoinnin ”järkevä” toiminta pystyy hallitsemaan. Tunnepohjaiset toiminnat ovat ajatuspohjaisia liikkeitä joiden seuraukset, melkein poikkeuksetta, päätyvät tuhoaviin seurauksiin. Niin aito kuin tarkoitus alussa voi ollakin, tunnepohjainen on aina helposti ailahteleva emotio, eikä juuri koskaan voi esiintyä tasapainoisena, mikä kaikesta ja muusta huolimatta, on kaiken rakentavan toiminnan ainoa mahtomuoto.
Tämä on sentään asiallista pohdintaa verrattuna helsinkiläisvihreän Simo Raittilan väheksyvään asenteeseen "torikokouksille ei ole tilausta". Lehdessä oli kuvia Turun kylteistä ja niissä näkyi tavallisen kansan aito huoli.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 4 kommenttia